Histamiini ja Titiina, ravasivat intoa hihkuen, kunnes he tapasivat murheellisen Koni Alakulon. Yhdessä he päätyivät Surun suolle. Viime hetkessä onnistui Koni Alakulo pelastamaan heidät suon ansasta.
”His-ta-mii-ni lauloi. Se hir-nui täyttä kurkkua, niin iloinen se oli. Se lauloi omaa lauluaan:
-Klipp, klop, klop klop, hevonen on pop…”